
Pelagian itsensä tekemän kauniin ja niin pehmeän laukun koristesydämineen (varmasti käytän sitä!), juuri minun väristäni ihan selvästi juhlatoppilankaa, käsin kirjoitettu kirje ja namia oranssissa pussissa. Se oli pulleampi tullessaan, mutta kas kummaa - marmeladikuulat häipyivät alta aikayksikön, NAM!
KIITOS Pelagia sinulle tästä syksystä! Osasit ilahduttaa minua vallan suunnattomasti joka kerta. Oli myös mukavaa kuulla, että meillä on muutakin yhteistä kuin tämä neulominen. Jos vain meillä joskus pelimatka suuntaa sinne päin, otan varmasti yhteyttä! Teethän sinäkin samoin?