Kesäsää oli aika kurja. Ei toki pahin mahdollinen, mutta parin-kolmen päivän lämpöjaksot eivät lämmittäneet vesiä tarpeeksi ja kävi niin, että en kertaakaan käynyt uimassa. Kivijärvellä pulahdin nopeasti noin viiden sekunnin uinnin ja keväisellä matkallani Santorinilla kävin toki uimassa, mutta niitä ei lasketa. Näin jälkikäteen tiedämme tietenkin, että Keski-Euroopan ilmanpaineet työnsivät viileähköä ja kosteaa ilmaa näille pohjoisille leveysasteille ja aiheuttivat tämän hieman paria edellistä kesää viileämmän ja epävakaisemman sään. Eivät kaikki ole sitä mieltä, että tämä kesä olisi ollut kurja - tämä on minun mielipiteeni.

Me emme tänä vuonna reissanneet kesän aikaan juutri ollenkaan. Tässä pienehköllä alueella, aika usein Helsingissä, alle sadan kilometrin päässä kotoa, pari reissua Raaseporissa ja kerran Kotkassa. Minä kävin Keski-Suomessa enoani tapaamassa ja poikamme kanssa viettämässä kolme päivää, jotka sattuivat olemaan tämän kesän ainoat todella huikean hyvät säät. Hyvä tuuri jo siltäkin kannalta, että poika reissasi moottoripyörällä, mikä on huomattavasti mukavampaa ja turvallisempaa, jos on hyvä sää. Hän onnistui tämän kauden aikana ajamaa yli 6000 km Kawasakillaan, eli on hän joka tapauksessa löytänyt ne välit, missä keli on ollut pääasiallisesti kuivaa.

Yksi viime vuosien kesien kohteistamme on ollut Woodstock-tapahtuma, joka jäi tänä kesänä minulta väliin samana viikonloppuna olleen toisen tapahtuman takia. Harmitti tietenkin, mutta päällekkäisyyksiä sattuu ja priorisointi on vaan pakko ottaa käyttöön. Tapahtuma on vietetty siellä lapsuuteni kotikunnassa, missä tulee muuten käydyksi enää vain enoani tapaamassa. En omista sieltä yhtään mitään ja niinpä joka kerta siellä käydessä täytyy vuokrata joku mökki tai muuten etsiä yöpymispaikka. 

Tämä Woodstock-tapahtuma on kyllä minun tapauksessani jäämässä yhdeksi sivuksi historian kirjassani. Meillä on ollut tapana soittaa ja laulaa sen parin-kolmen päivän konklaavin aikana tuntikausia, mutta ikä on alkanut tehdä tehtäväänsä ja kun vähäinenkin soittaminen koskee sormiin ja ranteisiin, on sen puolen into alkanut laantua. Äärimmäisen valitettavaa, mutta minkäs teet. En koko menneen kesän aikana soittanut kitaraa lainkaan ja vasta nyt olen viime aikoina hieman näppäillyt Martinia nauhoitellessani joitain taustoja. Pianoa kykenen sottamaan enemmän, mutta ei sekään suju enää niin, kuin vielä muutama vuosi sitten. 

Valitettavasti olen Woodstockin kuvioissa alkanut tuntea olevani aika lailla outsider. Tähän asti soittaminen on pitänyt minut kuvioissa, mutta kun tapahtumaan kuuluu myös runsas saunominen ja jonkinmoinen alkoholin käyttö, putoan kyydistä täysin ja jo vuosi sitten ollessani viimeksi siellä, ulkopuolisuuden tunne voimistui. Pelkkä musisointi ei enää riitä ja vaikka kaikki Woodstockiin osallistuvat tyypit ovat erikoisen mukavia, en oikein koe olevani enää osa sitä touhua. Herroilla on varmasti mukavampaa ilman minua. Todennäköisesti en enää tulevina vuosina osallistu näihin rientoihin, mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Sen verran olen oppinut, kun olen näin vanhaksi päässyt. 

Alan tässä hiljalleen pakata kesäisiä varusteita talvisäilytykseen ja kuvittelen herääväni henkisestä talviunesta sitten toukokuun lopussa. Harrastukset ovat jo täysillä käynnissä ja niitä sitten riittää pitkälle ensi kevääseen.